perjantai 19. helmikuuta 2021

Valokuvaus keinona tutustua uuteen kotikaupunkiin

Muutin Helsinkiin elokuussa 2019. Pian syntyi ajatus tutustua uuteen kotikaupunkiini valokuvaamalla. Jonkin verran olinkin jo kuvannut muun muassa Taivaskallioilla ja Suomenlinnassa, mutta se oli ollut hyvin satunnaista. Arjen kiireet kuitenkin pitivät otteessaan, enkä vielä ryhtynyt varsinaiseen valokuvausprojektiin.

Marras-joulukuussa osallistuin Kansalaisfoorumin K-labraan. Se oli lämminhenkinen taidetyöpaja, jossa havainnoimme kaupunkia kaikki aistit avoimina. Lopputuloksena pieni ryhmämme piti näyttelyn, jossa esillä oli tuotoksiamme runosta valokuviin ja maalauksiin. Teimme myös minidokumentit. K-labran paras opetus oli vain lähteä tekemään ilman liiallista suunnittelua ja omien taitojen kyseenalaistamista.

Tämän hyvän kokemuksen ansiosta ajatukseni valokuvata Helsingin eri osia voimistui. Sitä paitsi olin huomannut, että reittini olivat jo käymässä melko rutiininomaisiksi. Kuljin samoilla bussilinjoilla, tykästyin samoihin kauppoihin ja oli alueita, joissa en koskaan ollut käynyt enkä tulisi käymäänkään ilman mitään varsinaista syytä.

Nopeasti tajusin, että Helsingin kuvaaminen joka puoliltaan ei olisi ihan mitätön projekti. Kaupunginosia täällä on 59 ja niitä voidaan vielä jakaa edelleen pienempiin osiin. Joistain paikoista en ollut koskaan kuullutkaan. Päätin siis tehdä jonkin alustavan suunnitelman helpottamaan liikkeelle lähtemistä ja sen varmistamiseksi, että kuvia tulee todellakin otettua Helsingin eri alueilta.

Tein joulupukin tuomaan siniseen muistikirjaan aukeamat eri kaupunginosille ja kirjasin joitain tietoja siitä, mitä niissä ehkä kannattaisi mennä tutkailemaan. Samalla päätin, että muistikirja on vain inspiraation tueksi, enkä lähde kuvaamaan orjallisesti esimerkiksi kaikkia kaupungin julkisia taideteoksia. En halunnut, että projektistani tulee ovelvoittava taltiointi, vaan halusin pitää sen paremminkin hauskana seikkailuna.